Tänään on sunnuntai, 16.5. ja jutun juuret vähän hakusassa… Mennyt päivä tässä kuin ohimennen, normiaskareissa pyöriskellen. Päivä itsessään tarjoaisi kyllä teemaa jutulle jos jonkinlaista:
Tänään on muun muassa kaatuneiden muistopäivä. Päiväähän on vietetty sotamarsalkka C. G. E. Mannerheimin määräyksestä jo vuodesta 1940 lähtien. Tänäänkin ovat liput liehuneet saloissa kaikkien Suomen sodissa tai YK:n rauhanturvatehtävissä kaatuneiden sotilaiden sekä vuoden 1918 molemmin puolin vakaumuksensa puolesta henkensä uhranneiden muistoksi.
Suomen kehityksellä nykyiseen asemaansa ja hyvinvointiinsa on ollut kova hinta – pistää hieman mittakaavaan nykymeininkiä, jossa tuntuu keskinäisestä kiistelystä ja omien mielipiteiden ylivertaisuuden korostamisesta tulleen joillekin jopa itseisarvo… Heikot ovat eväät tuleville vuosille ja vuosikymmenille, jos nykypolvet eivät muista menneisyyttä ja ota oppia edellisten sukupolvien uskosta yhteiseen tulevaisuuteen.
Toisaalta esimerkiksi ”hauskat merkkipäivät” tarjoaa tälle päivälle juhlan aiheeksi myös kansainvälistä valon päivää – jep, valo on oleellisen tärkeä osa elämää, niin luonnossa kuin ihmistenkin kulttuurissa. Ilman sitä oltaisiin aika heikoilla…
Tänään vietetään myös YK:n kansainvälistä eletään yhdessä rauhassa -päivää. Tämähän sopii teemaltaan hyvin myös kaatuneiden muistopäivän viettoon. Ei liene kohtuutonta toivoa, että kaikki hyväksyisivät erilaisuuden ja että kaikilla olisi kyky kuunnella, tunnustaa, kunnioittaa ja arvostaa muita ihmisiä, jotta kaikki voisivat elää yhdessä – ja rauhassa.
Mitäpä muuta? Tänään on kansainvälisellä sektorilla elämäkertakirjailijoiden päivä, kaikkien äitipuolten päivä sekä ”pukeudu purppuraan” -päivä (sattuikin sopivasti purppuranpunainen t-paita päälle) sekä suomalaisittain vietettävät lävistyspäivä, maailman leivontapäivä sekä rakasta puita -päivä. Lävistyksistä en nyt tiedä, mutta leivontapäivää tuli juhlistettua päiväkahveella rennosti (valmis)piirakan turvin. No, joku senkin on leiponut! Puiden ”halailua” tuli puolestaan harrastettua jo viikolla, kun karsittiin puista ja pensaista kuolleita oksia ja silputtiin niitä hakkeeksi. Puita on siis rakastettu tälle viikolle ihan riittämiin.
Lemmikkien kunniaksi tänään vietetään kansainvälistä meriapina-päivää. Merikarhuista olen kuullut; samoin merileijonista, mutta meriapinat ovat kyllä uusi tuttavuus. Sen verran jäi moinen eläinlaji ihmetyttämään, että pitihän tuota selvittää. Pikainen kuukkelointi kertoi, että kysessä on ilmeisesti jonkinlainen äyriäinen, katka, joista on tullut ilmeisen suosittuja ”lemmikkejä” akvaarioharrastajien keskuudessa… No, aina oppii uutta.
Juu, ja mimosapäivä on tänään myös… Vaan eipä tuota löydy kuohuviiniä, samppanjasta puhumattakaan (sikäli kuin se paras vaihtoehto mimosaan edes on), joten skoolaan päivän kunniaksi puhtaalla – raikkaalla – appelsiinimehulla!
Että tämmöinen päivä… Tästä sunnuntaista olisi moneksi ja jokainen näistä edellä mainituista aiheista olisi varmasti ihan oman juttunsa arvoinen!
Tulikin runsaudenpulaa!
Nimipäiviäkin tänään vietetään… Eli juhlimisvuorossa ovat Ester, Essi ja Esteri. Jaa-ah, eräs tietty Esteri tuntuu ainakin viettävän merkkipäiväänsä oikein perinteisesti ja perinpohjaisesti. Sen verran ahkeraan on ukkonen jyrähdellyt ja vesi on ollut välillä varsin herkässä. Sitä on tullut kuin sieltä Esterin kuuluisasta… öö… saavista??
Mistähän sekin sanonta on saanut alkunsa? Teorioita näyttää olevan lukuisia: Kerrotaan, että Esteri on ollut Suomessa palokuntien pitkään yleisesti käyttämä vesipumppumerkki. Alkujaan vesipumput olivat paloautojen etuosassa, mutta Esteri-pumput tulivatkin takaosaan, jolloin vesi suihkusi sitten autojen peräpäästä.
Toisaalta kerrotaan, että Suomen kolmas siipiratasalus oli Saimaalla 1900-luvun alkupuolella liikennöinyt ”Ester” ja se oli kuuluisa juurikin näyttävästä veden roiskutuksestaan – sieltä siipirattaan puolelta. Siis perästä.
Esteri-merkkisiä olivat myös kotimaiset pesula- ja kuivainkoneet. Kuulemma näissä Esteri-pesukoneissa ilmeni toisinaan letkuvikoja, joiden vuoksi ne vuotivat – ja luonnollisesti Esterin takaa… Esteri-kuivaimet olivat puolestaan erityisen tehokkaita: niissä oli letku, jonka kautta tiivistynyt kosteus lirutteli reippaasti ulos. Letkun sijainnin voitte arvata. Näitä Estereitä on kuulemma ollut käytössä muun muassa puolustusvoimilla – jotkut saattavat ne muistaakin?
Muinaissuomalaisiin jumaliin ei Esteri-nimellä taida sen sijaan olla ainakaan suoraa yhteyttä, vaikka tätäkin on usein selityksenä tarjottu…
Esterin ja Essin lisäksi muita nimipäiväsankareita ovat suomenruotsalaisessa kalenterissa Ester, ortodokseilla Feodor ja Heikki. Kissojen merkkipäiväkalenterin mukaan juhlivat Esterit ja koirilla juhlakaluja ovat Essit ja Essut. Onnittelut heillekin!
No, jaa… Taisikin tässä teemaa miettiessä tulla puolihuomaamatta laitettua ”päivän pakina” jo pakettiin ja niputettua siinä sivussa samaan syssyyn niin Mannerheim, mimosat ja meriapinat kuin siipiratasalukset ja kodinkoneetkin… Eiköhän siinä ollut pyörittelyä riittämiin yhdelle päivälle. Joten, ei muuta kuin…
…oikein mukavaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa kaikille!