Milloinkahan tässä on viimeksi tullut tehtyä ruoka-aiheinen kirjoitus…? Siitä taitaa olla hyvinkin aikaa – ja nyt aika paikata tätä vajetta?
Onhan tässä toki tullut matkan varrella kokkailtua yhtä jos toista, mutta eipä niissä tutuissa (ja kohtuullisen turvallisissa) vaihtoehdoissa suuremmin ole raportoitavaa. Mutta tänäisenä lauantaina…
No, ei tässä nyt tänäänkään mitään erityisen uutta tullut kokeiltua – samantapainen resepti on ollut käytössä joskus aiemminkin – mutta pientä tvistiä normivääntöön tuli kuitenkin tehtailtua…
Tein sienipastaa. Herkkutateista.
Idea kokkailuun tuli tällä kertaa Ilta-Sanomien sivuilta, jossa reseptiin sattumalta tuossa viikon varrella törmäsin ja… No, sientenhimo kun iskee, niin se iskee sitten aika totaalisesti ja sitä on vaikea sivuuttaa… Pakkohan reseptiä oli kokeilla.
Eli ohjeen mukaan tarvittiin yksi sipuli, neljä valkosipulinkynttä (jotka tosin korvasin purkista riipaistulla maun mukaisella määrällä valmista murskaa), kolme ruokalusikallista tomaattipyrettä, neljä ruokalusikallista voita (korvausmentaliteetti vallitsi edelleen: korvasin sen rypsiöljyllä), osapuilleen 350 g suolasienikuutioita (jotka korvasin parahultaisella purkillisella herkkutatteja), kolme desilitraa kuohukermaa, 100 g yrttituorejuustoa sekä sopivasti eli maun mukaan mustapippuria. Ynnä sitä pastaa, joksi suositeltiin fusillipastaa.
Eli fusillit kiehumaan… Sillä välin hienonnettu sipuli ja valkosipuli kuullottumaan, mukaan sienet. Hetkosen hauduttelun jälkeen perään pyre, kerma ja tuorejuusto. Vielä pippuria ja viitisen minuuttia hauduttelua. Siinä vaiheessa, kun pasta oli kypsää, oli kastikekin valmista. Pastaan nakkasin vielä hippusen tuoretta rosmariinia. Koska sienet ja rosmariini!
Ja sitten vain sopiva satsi pastaa lautaselle ynnä siihen föliin riittävästi kastiketta. Päälle vielä hiukkasen parmesaania sekä pakolliset koristeet (muutama rucolanverso tällä erää) ja – eiku syömään!
Maistuiko? No, mikä ettei. Kyllähän tuo upposi, vaikka totuuden nimissä jotkut vähän vahvemman makuiset sienet – suppilovahverot tai vaikka haaparouskut – olisivat tuoneet pientä pikanttia lisäpotkua. Mutta kyllä nuo ”kallejuhanitkin” menivät.
Muuten, piti ihan tarkistaa, miksi herkkutatti on ruotsiksi ”karl johan”. Näin suomalaisittain kuulostaa suht’ ”älyvapaalta” kielikukkaselta. Selitys löytyi varsin nopsaan – kiitos kuukkelin: sieni on saanut ruotsinkielisen nimensä karljohanssvamp kuningas Kaarle XIV Juhanan mukaan. Kyseinen Kaarle oli Norjan ja Ruotsin kuningas vuosina 1818–1844 ja taustaltaan sattui olemaan erään Napoleonin marsalkka ja alkuperäiseltä nimeltään Jean-Baptiste Jules Bernadotte… Soittaako kelloja?
Niin tai näin, kyseinen kuningas kuulemma piti erityisesti herkkutateista ja jopa kokeili niiden viljelyä. Kokeilun tuloksellisuudesta ei löytynyt kuitenkaan pikaisella haulla tietoa…
Mutta, mutta… Samainen kuukkeli tiesi kertoa herkkutatin nimiä eri kielillä. Onkin tainnut olla varsinainen ”suosikkisieni”: Sienen latinankielinen tieteellinen nimi Boletus edulis, joka lyhyesti ja ytimekkäästi tarkoittaa syömäkelpoista sientä. Italiaksi herkkutatti on fungo porcino eli ”pikkupossu” (mistä sekin tulee…). Ranskaksi se on cèpe, joka takoittaa ’runkoa’. Nimi tullee sienen pulleasta jalasta. Kiinalaitsekin ovat kiinnittäneet huomiota sienen tukevaan jalkaan ja kutsuvat sitä ”porsaanjalkasieneksi” tai ”paksujalkasieneksi”. Saksaksi se on puolestaan Steinpilz eli ’kivisieni’; näin kuulemma syystä, että sinen malto on varsin kiinteä. Englannissa herkkutattia kutsutaan nimellä ”penny bun”eli ”pennin sämpylä”… No, ehkä siinä jotain pullamaista voi nähdä… Venäjän (belyi grib) ja baskin (onddozuri) kielellä herkkutatin nimi on ”valkea sieni”, koska sienen malto ei tummu. Ruotsissa se on siis karljohan tai – saksaa mukaillen – stensopp eli ’kivitatti’.
Mutta kivinen tai valkea, tässä soosissa se kyllä toimi. Tuli hyvää, kohtuullisen terveellistä (niin terveellistä kuin kermasta ja pastasta voi saada) ja lisäksi suht’ edullistakin. Hinta halpuisi edelleen, jos olisi itse kerännyt sienet.
Tämmöisen herkkutatit ja kärpässienet sekoittavan tavantohelon on paras kuitenkin pysytellä purkitetuissa tai muuten marketin antimista kerätyissä…
Mukavaa lauantai-iltaa kaikille!