Tammikuun 6. päivä ja loppiainen… Loppiaisesta, tästä joulunajan 12. päivästä, olen kirjoittanut tarinaa jo aiemmin, joten ehkä jätän sen tällä erää sillensä. (Jutun lopussa on linkki kyseiseen tarinaan, jos joku haluaa virkistää muistiaan.)
Pitäisi kai keksiä jotain muuta aihetta päivän kunniaksi? Hauskat merkkipäivät -kalenteri ilmoittaa tälle päivälle myös kaksi muuta ”juhlan” aihetta. Hieman loppiaista sivuten tänään vietetään myös vie joulukuusi ulos -päivää sekä tarjoa lounas runoilijalle -päivää.
Tuo ensin mainittu… Näinhän se on: joulunaika alkaa olla ohi ja on aika riisua talo arkiasuunsa (ellei sitten halua sinnitellä koristeiden ja kuusen kanssa aina sinne pahan Nuutin päivään asti eli tammikuun 13:nteen). Kuusi on nököttänyt paikoillaan jo parisen viikkoa, joillakin ehkä pidempäänkin ja koristeineen ja valoineen luonut jouluista tunnelmaa… Silti… Joulu ei jatku ikuisesti, eikä etenkään aito kuusi kestä loputtomiin – on aika luopua. On aika kerätä koristeet talteen odottamaan seuraavaa joulukautta, viedä aito kuusi kierrätykseen ja varastoida keinotekoinen. Tokihan löytyy useita esimerkkejä siitäkin, kuinka kuusi saa nököttää paikoillaan jopa ympäri vuoden, mutta… No, mitäpä tuota miettimään: on kai sitä yhdellä jos toisella omalaatuisempiakin koristeita täyttämässä huonetilaa.
Tarjoa lounas runoilijalle? Voisihan sen tarjota… Tokko kovin moni runoilija yltää yltäkylläisiin saati edes kummoisiin ansioihin runoiluillaan tai pääsee nauttimaan taiteilija-apurahojen ylellisyydestä…? Onhan se kuvaus ”köyhästä runoilijasta” tieten omanlaisensa klisee, jos ehkä jossain määrin voi olla totta toinen puoli.
Siinä mielessä lounaan tarjoaminen runoilevalle kaverille voisi olla paikallaan ja yhdessä jaetun aterian sosiaalista merkitystä tai virkistävyyttä tuskin voi liioitella? Vaan, kun en tunne ketään, joka tunnustautuisi runoilijaksi? Varmasti yksi jos toinen jotain runoa rustaa, mutta kun ne teokset jäävät sinne pöytälaatikkoon… Houkuttelisiko edes lounastarjous ne ulos sieltä laatikon perukoilta?
Tässä tilanteessa… No, antaa kuusen jos muidenkin koristeiden olla vielä tämän päivän ajan paikoillaan kaikkine tilpehööreineen tämän kolmen kuninkaan juhlan kunniaksi. Huomenna raivataan sitten kaikki varastoon.
Ja sen loppiaislounaan tai paremminkin päivällisen taidan nyt tarjota ihan vaan itselleni ja pesueelleni…
Lunastetaan se vaikka tällä joulun päättäjäisrunolla:
Kun joulu on ohi,
katoaako joulun taika?
Kun arki saapuu ja
alkaa arkinen aika…
Miten kuljetaan jälleen
tulevaan vuoteen?
Miten vastata voidaan,
niin moneen huoleen…
Vaan mielessä silti,
jos joulumme säilyy,
tuo rauhaansa sinne,
missä kiire jo häilyy.
Niin ehkäpä silloin
voimme tyynesti jatkaa
kohti kevättä, kesää,
tätä yhteistä matkaa.
(Kai tuolla yhden ekstrasiivun kinkkua jo tienasi? Pihistän sen tosin joka tapauksessa…)
Hyvää ja rentouttavaa loppiaista!
Ja se linkki: