Äiti oli lukenut joulun työlistaa aamulla ja – suoraan sanottuna – tämän päivän ohjelma suorastaan hirvitti häntä. Tähän astiset joulutoimet olivat sujuneet varsin vaihtelevalla menestyksellä ja nyt oltiin lähdössä selvästi heikoille jäille…
Jos samana päivänä olisi tarkoitus tehdä perinteistä, tulistakin tulisempaa joulusinappia sekä jouluisia makeisia, olivat kasassa kaikki mahdolliset katastrofin ainekset! Yleensä lapset olivat hoitaneet makeispuolen (seurauksella, että makeismassoista oli jo matkan varrella hävinnyt suht’ reilu osa parempiin suihin) ja äiti oli tehnyt sinapin. Ehkä samaa linjaa jatkettaisiin, mutta ainekset olisi varmasti paras pitää toisistaan erillään niin hyvin kuin vain mahdollista. Ihan kaiken varalta.
”Oikeastaan…” äiti ajatteli, ”lapset voisivat tehdä makeiset ensin ja itse hoidan sinapin vasta sen jälkeen.” Äiti ryhtyi lajittelemaan aineksia valmiiksi ja vei sinappitarvikkeet ruokailutilan puolelle, jotta vahingossakaan sinappijauhe tai viinietikka ei päätyisi makuaineeksi makeisiin. Tai, no, ruokailutilan erotti keittiöstä oikeastaan vain keittiösaareke, mutta… Kaipa se nyt riittävän erillinen tila olisi.
Äiti ehti vielä käydä laittamassa pyykkikoneenkin päälle ennen kuin lapset könysivät alakertaan. Unenrippeet karisivat nopeasti heidän muistaessaan päivän ohjelman – makeisten teko oli heidän suosikkipuuhaansa. Rasmuskin suopui tulemaan mukaan ja ilmeisesti ihan mielellään – vaihtoehtona olisi ollut matematiikan kokeisiin pänttääminen. No, koealue oli aika pieni ja matematiikka Rasmukselle mieluinen aine, joten hän ehtisi hyvin lukemaan iltapäivällä sen, mitä lukea pitäisi.
Tuumasta toimeen. Äiti ohjeisti makeisten valmistajat ja reseptit kiersivät tassusta toiseen. Listalla oli muromakeisia, jouluisia piparitryffeleitä sekä helppoja valkosuklaapaloja. Näitä oli tehty jouluksi jo monena vuonna ja aina ne olivat tehneet kauppansa…
Rasmus otti kontolleen muromakeiset ja ryhtyi sulattamaan kookosrasvaa kattilassa. Ilmeisesti hän oli lukenut äitinsä ajatukset: ”Äiti hei, kai ne sinappiainekset ovat jossain muualla!” Kunhan poika pelleili – hän oli aivan varmasti huomannut sinappiainekset ruokapöydällä. Rasmus siivilöi kookosrasvaan tomusokerin ja kaakaojauheen ja jätti seokseen jäähtymään hetkeksi. Seoksen hieman jäähdyttyä hän lisäsi siihen vielä vanilliinisokeria sekä muutaman desin riisimuroja. Hän jakoi massan sisartensa avustuksella pieniin värikkäisiin karamellivuokiin ja makeiset saisivat nyt kaikessa rauhassa jähmettyä kylmäkellarin viileydessä jouluun asti.
Sillä välin Noora otti lieden hallintaansa – hän vastasi tryffeleistä. Kermaa, voita, piparkakkumaustetta kattilaan ja reipas sekoitus ja kuumennus… Kuumaan seokseen hän vielä sulatti taloussuklaata ja – siinäpä se. Tämäkin seos saisi jäädä jäähtymään, kunnes siitä saisi pyöriteltyä sopivankokoisia palloja. Sen jälkeen ne voisi vielä kieräyttää piparkakkumuruissa. Noora meni auttamaan Lottaa valkosuklaapalojen kanssa. Äiti lupasi hoitaa pallojen teon ja koristelun illemmalla. Noora oli luvannut mennä käymään kaverinsa luona.
Lotta oli pörrännyt keittiössä innokkaana yleispäällikkönä ja tarkastanut vähän jokaisen ainesosan laatua. Nyt oli sitten hänen vuoronsa ryhtyä töihin. Noora sulatti muutaman valkosuklaalevyn ja levitti suklaan sopivan ohueksi kerrokseksi leivinpaperille. Sitten tuli Lotan vuoro: hän ripotteli suklaan päälle rouhittuja piparkakkumuruja sekä kuivattuja karpaloita ja puolukoita. Suklaata riitti vielä toiseen levylliseen – sen päälle he kokeilivat rouhittuja suolapähkinöitä sekä korintteja ja sultana-rusinoita – Lotta halusi laittaa sekaan muutaman karpalon antamaan jouluista väriä. Mikäpäs siinä! Seos saisi nyt jähmettyä, kunnes siitä leikattaisiin ja lohkottaisiin sopivia suupaloja makeisrasioihin.
Lapset olivat osuutensa tehneet ja veivät makeiset kellarin kylmävarastoon. Ihmeen sujuvastihan tämä oli mennyt – ei toistaiseksi vielä yhtään kömmähdystä. Sinapin kun vielä saan valmiiksi, niin ”vedän rastin seinään”, äiti ajatteli.
Hän latoi lasten käyttämät kattilat, kulhot ja työvälineet tiskikoneeseen ja ryhtyi sitten itse lukemaan sinapin reseptiä. Sinänsä se oli tuttu – olihan sinappia tehty jo useana vuotena – mutta ehkä parempi kerrata.
Kaikki ainekset löytyivät pöydältä: sinappijauhe, sokeri, perunajauho, suola, kuohukerma, omenaviinietikka, kananmuna ja rypsiöljy. Äiti sekoitti kuivat ainekset kattilassa ja lisäsi sinne reippaasti sekoittaen kerman ja etikan. Erillisessä kulhossa hän rikkoi kananmunan rakenteen haarukalla ja lisäsi sen kattilaan seoksen joukkoon. Sitten vispaamaan ja samalla kattila kuumenemaan… Kun sinappiseos pulpahti pari kertaa, kattila pois hellalta. Vielä öljy sekaan reippaasti vispilöiden ja – voilá – kaikki valmista.
Äiti jakoi sinapin muutamiin purkkeihin, laittoi niihin kannet päälle ja jätti jäähtymään.
Kaikki oli sujunut epäilyttävän hyvin. Äiti ei voinut uskoa, että kaikki olisi kunnossa. Hän sipaisi sinappikattilasta pienen maistiaisen – sinappi oli vielä haaleaa, mutta… ihan kunnollista.
Arvaisikohan sitä koettaa vielä toista reseptiohjetta…? Kaikki oli sujunut suorastaan jouhevasti ja oletettavaa oli, että hyvä tuuri ei jatkuisi loputtomiin. Jos tämä päivä oli ”hyvien päivien” listalla, niin sitä oli syytä hyödyntää. Äiti oli huomannut lähikaupan somesivustolla glögisinappi-reseptin ja ajatellut, että sitä voisi hyvinkin testata. Saisi talon glögiekspertti-isäkin mieleistään sinappia!
Äiti mittasi paksupohjaiseen kattilaan sinappijauheen, kerman, siirapin, inkiväärin, neilikan ja suolan, sekoitti ainekset hyvin ja keitti seosta hiljalleen viitisen minuuttia. Seos sai kuplia koko ajan kunnes se alkoi pikkuhiljaa paksuuntua. Nyt kattila pois liedeltä ja hyvin sekoittaen mukaan tilkkanen balsamicoetikkaa ja pari reilua tilkkaa glögitiivistettä. Sitten sinappi purkkeihin ja purkit jäähtymään.
Ei ole mahdollista! Kaikki oli edelleen mennyt aivan niin kuin pitikin. Moinen ”onni” alkoi jo huolestuttaa. Jossain nurkan takana oli varmasti jonkin sortin haaveri tai epäonni vaanimassa – näissä jouluvalmisteluissa ei voi olla päivää ilman kommellusta!
Mutta ei. Päivä kallistui iltapäivään ja iltaan. Tryffeleidenkin viimeistely onnistui erinomaisesti. Mitään kommelluksia ei tapahtunut.
”Jospa meidän onnemme on kääntynyt”, äiti totesi isälle kömpiessään nukkumaan. ”Koko päivä on sujunut ihan suunnitellusti, ei kommelluksia, mitään ei ole hajonnut, kaikki ovat kunnossa ja terveinä…” Äiti kuulosti unisen tyytyväiseltä ja oli jo vaipumassa rentoon unenhorteeseen.
Isä oli nukahtanut saman tien ja kohta hiljainen kuorsaus täytti makuuhuoneen.
Kuorsaus katkesi äidin epätoivoiseen kiljahdukseen:
”Maanantai! Huomenna on maanantai ja minulta unohtuivat pyykit koneeseen. Minulla ei ole töihin mitään päällepantavaa!
Makeisista katso:
Sinapista kiitokset:
Ensimmäisen sinapin lähde: https://kokitjapotit.fi/paras-joulusinappi/
Jälkimmäisen sinapin lähde: https://www.tinskunkeittiossa.fi/2015/11/seitseman-helppoa-sinappia-ja-muutama.html