Talvenselkä on sitten enemmän tai vähemmän virallisesti jälleen kerran taitettu: karhu käänsi eilen kylkeään ja tästä alkaa startti kohti kevättä. Totuuden nimiässä on tosin sanottava, että keväästä ei kyllä muistuta vielä mikään muu kuin hieman lisääntynyt valon määrä! Päivä on jo aiempaa pidempi ja taisipa viime viikolla kaamoskin päättyä pohjoisen perukoilla!
Mitä tulee lämpötiloihin… No, niiden puolesta ollaan edelleen talven ytimessä: tämän päivän kipakka -22 oli siitä vallan erinomainen muistutus… Huh! Eivätpä viihtyneet talouden karvakuonotkaan terassi-ulkoilullaan muutamaa minuuttia pidempään. Oli ovella suoranainen ruuhka, kun ryntäsivät sisälle toinen toisensa yli tassujaan lämmittämään: lattialämmitys on kirjaimellisesti kova sana tänä päivänä!
Mutta ei voi kiistää: maisemat ovat toki komeita…
Vilkaisin tuossa pitkästä aikaa hauskat merkkipäivät -kalenteria… Kohtalon ivaa suhteessa säätilaan: tänään olisi vietetty kävele ulkona -päivää!
Vähän lämpimämmissä ilmanaloissa päivää olisi voinut vallan hyvin viettääkin lähtemällä reippaalle päivälenkille, mutta näissä oloissa ja vallankin näissä lämpötiloissa… Luovutan: mukavuus meni nyt edelle ja lenkkeily rajoittui sohvan ja keittiön välille… Voisihan sitä muodon vuoksi vielä ennen lauantai-saunaa tepsutella puolisen tuntia tai vartin heikkona hetkenä hankitulla juoksumatolla, niin tulisi se kävelymuodollisuuskin sitä myöten täyteltyä.
Eipä sinänsä: kyllähän sitä tulee toisinaan ihan oikeasti käveltyäkin aina silloin tällöin. Eihän se nyt välttämättä suuremmin kuntoa kohota, mutta toki pienemmälläkin lenkillä on omat vaikutuksensa.
Mitä nyt tuosta ulkolenkkeilyn eduista luin, niin raikas ilma piristää ja hapettaa keuhkot ja sitä myöten koko kropan. Ja näin päivien käydessä valoisammiksi ja etenkin aurinkoisempina päivinä saa lenkkeilyn yhteydessä ehkä jo hivenen sitä tuiki tarpeellista D-vitamiiniakin. Toisaalta, jossain on väitetty, että kävely edesauttaa uusien aivosolujen kasvua tai vähintäänkin uusien hermo-yhteyksien muodostumista aivoissa, mikä puolestaan ehkäisee dementiaa. Tuo tieten voi tässä iässä olla ihan varteenotettavakin vinkki…
Jaa… mihinkäs minä jäinkään…? Kävelemisen myönteisiin vaikutuksiin? Niin, kävely alentaa myös verenpainetta, edistää sydänterveyttä, pienentää keuhkosyöpäriskiä, polttaa rasvaa, vahvistaa luita ja lisää elimistön kollageenituotantoa (eli bye, bye, rypyt!). Kävely myös vapauttaa elimistöön serotoniinia ja dopamiinia, mikä puolestaan luo positiivista mieltä ja edesauttaa myös ensiarvoisen merkityksellistä hyvää unta.
Onpas tuossa hyviä syitä lähteä lenkille… Mutta… -22… Ei, helskutissa!
Rajansa kaikella! Antaapa kevään vielä hivenen edetä…
Mutta, kävelitpä tai löhöilitpä tai mitä ikinä tänään teetkään: mukavaa viikonloppua!
Kevät ja kesä! Valon lapsena vihaan talvea ja kylmyyttä, odotan sitä että ilmat lämpenevät ja toivon että päivät kuluisivat maaliskuulle jolloin päivälämpötilat alkavat olla plussan puolella.
Kävely on hyvä harrastus vaikka näin selkävaivaisena en kykene pitkiä lenkkejä tekemäänkään mutta silti. On onni asua pienessä kaupungissa jossa on vielä vihreää jäljellä joten pääsen kulkemaan pitkin polkuja sillä metsäpolulla kävely on mielestäni paljon parempaa kuin kivisllä kaduilla tallaaminen.
Kyllähän nuo kylmät koettelevat! Mutta: kyllä neljä vuodenaikaa silti on melkoinen rikkaus, hyvine ja huonoine puolineen. Ja Suomen luonto siihen mukaan. En vaihtaisi.
Kevättä kyllä jo odottaa. En ole talvi-ihmisiä, mutta tänä talvena olen kyllä pitänyt siitä, että on oikea talvi. Huvikseni ulos kävelemään en silti saa itseäni. Kun on se pakkanen 😀 Kaunista on ja puhdasta – mikä ei ole kaupunkiympäristössä aina itsestäänselvyys lumisena aikana.
Kevättä odotellessa 🙂
Juurikin näin: kevättä odotellessa! 😀