Tekijä: Perjola

Ihanhan tuo tuntuu kesäiseltä! Enkä nyt puhu säätilasta, vaan jouluajasta, joka keskellä talven pimeyttä tuo perinteillään mukavaa vaihtelua arkeen. Koristellaan kuusi ja sytytetään sen kynttilät – saadaan kirjaimellisesti vähän valaistusta kaamosta taittamaan. Kyllähän se joulu piristää kaikkien, niin vanhempien kuin nuorempienkin oloa. Leikkisä mieli puskee pintaan ja ryhtikin paranee aivan luonnostaan, kun mieli on hyvä…

On joulu. Talvi ja kylmä, kaamosaika… Muuttolinnut ovat lentäneet aika päiviä sitten etelän lämpöön ja luonto on hiljainen… Siksi kai joulun merkitys korostuukin. Mieli on lämmin, huolet saavat hetkeksi jäädä. Lasten ilo ja jouluiset perinteet saavat unohtamaan murheet ja talven kylmyyden. Joulupöytä notkuu herkkuja, lahjoja annetaan ja saadaan… Joulun vanha tuttu tarina on jälleen uusi….

Taas mennään! Jos eilisessä tarinassa lupailin pollelle joululepoa, niin joudunko nyt pyörtämään lupaukseni? Jos sää on mitä parhain, maa runsaan tuoreen lumen peitossa, niin ehkäpä se heppakin haluaa lähteä pienelle jaloitteluretkelle tallistaan! Joten reki ja valjaat valmiiksi sekä kunnon huopa jaloille, niin eiköhän sitä sitten tällainen vilukissakin tarkene. Ja sitten menoksi! Antaa aisakellojen soida ja…

Eteen päin, sanoi mummo lumessa! Ja mitä ilmeisimmin jatkoi tarpomistaan umpihangessa. Vaan helpompiakin tapoja edetä talvisissa maisemissa löytyy! Eräs perinteisistä, nykyisin jo aika harvinaisista matkustustavoista on hevosajelu reellä. Mikäpäs siinä olisi helskytellessä menemään, kauramoottorilla, halki lumisten, talvisten maisemien, niittyjen ja mäkien yli. Aisakellot soiden. Mutta taidan silti valita autokyydin… Annetaan pollellekin joulurauha, ekstra-annos kauroja syötäväksi…

Nyt alkavatkin kohta olla kriittiset ajat edessä: parempi olla kiltisti, turhia kitisemättä ja rauhallisesti, jotta tontut eivät pääse narauttamaan. Tuppaavat, mokomat, kurkkimaan ikkunoista! Joulu lähestyy aimo harppauksin ja kohta joulupukkikin aloittaa pitkän kierroksensa. Siinä vaiheessa on sitten turha enää miettiä, minkälaisiin kirjoihin ja kansiin sitä on itsensä saattanut: onko lahjoja luvassa vai… No, jokainen on…

Ilmeisesti sitä on tullut vanhemmiten mukavuudenhaluisemmaksi: joskus lapsena sitä saattoi herätäkin aikaiseen aamuun, mutta nykyisin aikainen herätys joulukirkkoon ei oikein houkuttele. Ja tokkopa tuo jälkikasvukaan arvostaisi herätystä kukonlaulun aikaan. Herätykseen tarvittaisiin varmaan vähintäänkin kipollinen kylmää vettä naamalle! Ja siirtyminen sängyn lämpimästä kulkupelin kylmyyteen – tokko mitkään vällyt toimisivat riittävänä houkuttimena! Tieten voisihan se olla elämys…

Sattuipa kerran, joskus kauan sitten, että eräänä lumisena jouluaattona kylän lapset odottivat malttamattomina Joulupukin saapumista vierailemaan heidän koulussaan. Joulupukki, vanha ja valkopartainen, astelikin hitaasti, mutta varmasti kohti kylän keskustaa ja koulua. Selässään hänellä oli suuri ja ilmeisen painava säkki. Lapset eivät turhia vierastaneet tuttua hahmoa, vaan juoksivat hänen luokseen iloisina ja toivottivat tämän tervetulleeksi. Joulupukki…