Kiitos työkaverille ”haasteesta”, jonka myötä minulle taitaa avautua ihan uusi maailma ja harrastus. Tarinan tausta: Korona-aika on jumittanut meikäläisen aika totaalisesti sohvannurkkaan. Ei uintia, ei kuntosalia, ei juuri lenkkeilyäkään. Ruokahalua entiseen tapaan, jos ei enemmänkin. Lopputulema? Ilmeisesti sitä on sitten ollut enemmän tai oikeastaan turhan paljon aikaa kaikkeen muuhun – kuten pyykinpesuun seurauksella, että vähän…
Kategoria: niitä hajatelmia eli jonkin sortin fundeerausta
Suomalainen ei ota rokotusta…
Koronarokotukset etenevät Suomessa. Samalla käydään keskustelua, ottaako rokote vai ei. Ja, jos ottaa, niin mikä niistä. Onko se turvallista tai tarpeen? Näkökantoja on laidasta laitaan.
Velvollisuudesta…
Onpahan tullut pidettyä luovaa taukoa kirjoittelusta! Ei siksi, etteikö aiheita olisi riittänyt – niitä on tipahdellut eteen vähän väliä. Monet aiheet ovat vain niin aikaan ja hetkeen sidottuja, että… No, tämän päivän uutinen, teema, josta voisi kirjoittaakin, on huomisen kalanperkeiden käärepaperia. Tai miten se sanonta nyt menikään. Joka tapauksessa tuntuu, että nykypäivänä asiat tulevat ja…
Alkaako korona jo kyllästyttämään?
Mitäpäs tässä… Lauantai-iltapäivä… Tuli reilu viikko sitten vuosi täyteen siitä, kun tämä maailmanlaajuinen pandemia julistettiin. Tuosta lähtien elämä on ollut yhtä koronaa… Etäilyä ja kotoilua… No, sitä on vaan koetettava ottaa rennosti ja keksittävä ajanvietettä, mitä milloinkin. Nyt hinkkaan pelipöytään perunajauhoja liukkaamman pinnan saamiseksi ja mietin samalla keittiöremontille toteuttajaa. Kohta otetaan matsi. Pitäisiköhän voittajalle luvata…
Etelän lämpöön?
Koronakurimus sen kuin jatkuu ja tilanne on pikkuhiljaa ajautumassa kilpajuoksuksi rokotusten, virusmutaatioiden ja kansalaisten koronakestävyyden – tai pikemminkin sen puutteen – välillä. Ei voi muuta kuin ihmetellä… Ihmetellä lähinnä sitä, että jotkut tuntuvat nostaneen kädet pystyyn. Tai lakanneet välittämästä? Hällä väliä -ajattelu tuntuu nyt leviävän nopeammin kuin mikään viruksen brittimutaatio. Ei jakseta enää pysyä kotona,…
”Tavan ihmisiä”
Olen aina pitänyt itseäni hyvin tavallisena ja arkisena ihmisenä. Elämäni keskittyy pitkälti perheeni ja työni ympärille. Elän pientä, yksinkertaista ja sellaisena hyvää ja tyydyttävää elämää. Olen sellainen ”tavan ihminen”. Haluan huolehtia perheestäni parhaan kykyni mukaan, koska perheeni on minulle tärkeintä elämässä. Siksi haluan turvata sen hyvinvointia, pitää sen turvassa, olla perheenjäsenteni tukena, missä ikinä he…
Romeo ja Julia liemessä
Lauantai-ilta… Monesti näihin aikoihin mietin jutun juurta ja jonkin sortin ideaa on aina jostain takaraivon perukoilta pukannut. Ideoiden mielekkyyteen en ota kantaa, mutta useimmiten tekstiä on kuitenkin saanut ”paperille” suhteellisen kivuttomasti. Mutta tänään… Totaalinen tyhjyys. Kiireinen viikko lienee vaatinut veronsa ja nyt päänuppi humisee onttouttaan. Sinänsä aiheita tarinointeihin voisi ehkä ollakin, mutta kun ei oikein…
Suomalainen ei käytä maskia, koska…
se on nolo, häiritsevä, estää hengitystä, hyödytön, hankala käyttää, epämukava, haitaksi immuniteetille, vaikea käyttää. ei kiinnosta, se on vouhotusta, ylireagointia ja hössötystä. suomalaista eivät auktoriteetit määrää, Suomessa on edelleen vapaus olla sitä pitämättä, laki ei määrää, käyttämättä jättämisestä ei sakoteta. korona ei huoleta, koska kukaan tuttu ei ole sairastunut, ei tässä mitään tautia tule tai…
Voisiko joku selittää…
Huonoja uutisia tuntuu virtaavan nyt talousrintamalla – pitkälti koronan vuoksi – joka tuutista ja koko ajan. Pieniä valonpilkahduksia toki siellä täällä, mutta yleistrendi tuntuu olevan, että lamaa kohti mennään ja kovaa. Yritykset lomauttavat kiihtyvällä tahdilla ja firmoja ajautuu konkurssiin. Työttömien määrän odotetaan nousevan ja 1990-luvun laman on joku jo sanonut olleen vasta harjoittelua tuleviin koitoksiin….
Vaihtoehtoinen todellisuus
Jossittelu on useimmiten ajanhaaskausta, jälkiviisautta, hedelmätöntä spekulointia. Mutta harrastetaan sitä nyt silti hetkisen verran. Oletan, että kaikki, jotka viimeaikaisia kirjoituksiani ovat lukeneet, ovat tulleet jo hieman tuntemaan Feniä. Tai oikeammin Fenixiä, tätä villikissasta kotikissaksi ja tytöstä pojaksi pikavauhtia muuntautunutta pientä hurmuria. Kovin pitkäänhän tämä pikkupentu ei ole kanssamme asustellut, ja sen kasvu ja kehitys ovat…