On elämä suuri virta,me lastuja laineilla sen.Käy matkamme kohti mertaperille päästen tai… vajoten. Ei tietää matkansa mittaalastu kuohuissa kulkeva voi.Vielä, vieläkö virta mua kantaa?Matka jatkua vieläkö voi! Niin lastuina, rinta rinnan,läpi tyrskyjen, suvantojen,me kuljemme voimassa virran.Voimaansa alistuen. Hyvää pyhäinpäivää toivottaen ”Perjola” Tässäpä vielä ”väylät” pariin aikaisempaan turinaan päivän teemaan liittyen. Ynnä sitä sivuten… https://hajatelmia.fi/tag/pyhainpaiva/
Tekijä: Perjola
Kelan piikkiin!
Suo siellä ja vetelä täällä… Suomi rämpii syvällä talousalhon suossa ja jotain ”tarttis tehrä”. Hallitus on omat linjauksensa laatinut ja oppositio ja ay-liike ovat odotetusti nousseet takajaloilleen: leikkaukset ovat heidän mielestään niin metsään menneitä kuin olla ja voi! Lakkoa pukkaa ja kohta on puoli Suomea barrikadeilla. Mene ja tiedä… Vaikea sanoa, mikä Suomen taloudessa nyt…
Olennaisen äärellä meksikolaisittain
Tässä on viime aikoina tullut besserwisseröityä oikein urakalla ja paranneltua maailmaa luultavasti hieman pienemmän mittakaavan tuloksilla. Ehkä olisi vaihteeksi aika välillä keskittyä olennaiseen tässä ihmisenä olemisessa. Eli siihen, miten saa vattansa täytettyä! Siippa hoiteli päivälliskuviot ja nakkasi vastuun iltapalasta meikäläiselle. Toiveissa oli, että ”jotain hyvää ja mielellään salaattia”. No, perinteiset kuviot käyttöön: mistäpä sitä parempaa…
Ajan hampaan haukkaisu…
Olen joskus aiemminkin sanonut, että on ihan hyvä juttu, että ihminen vanhenee… Se tuntuu vaan olevan aika monelle hankala asia käsiteltäväksi. Tieten, vaihtoehtoihin nähden ei vanheneminen sinänsä liene ikävä juttu tai mitenkään vaikeaa – aika väistämätöntä se ainakin on – mutta siihen liittyvät oheistapahtumat… Kuten ennen kaikkea se, että ihminen muuttuu vuosiensa myötä. Etenkin tuo…
Kekkosta on kiittäminen
Kekkonen taisikin olla ovela mies! No, tokihan Kekkonen oli ja asemassaan kansakunnan kaapin päällä hänen täytyikin olla monin eri tavoin ovela. Tai paremminkin fiksu. Tuskin hän olisi pysynyt vallankahvassa neljännesvuosisataa, jos hänellä ei olisi valtaan pääsyyn ja siellä pysymiseen tarvittavia avuja. Mitä ne sitten lienevätkään. Tokihan Kekkosen linjauksista, hallinnosta ja virka-ajasta voidaan olla montaa mieltä,…
Päivä Pompeijissa
Joskus alakouluaikoina, ehkä noin 11- tai 12-vuotiaana luin Edward Bulwer-Lyttonin romaanin Pompeijin viimeiset päivät. Kirja oli kirjoitettu vuonna 1834 ja se oli ajan hengen mukainen, mahtipontinen ja dramaattinen. Lapsen mieleen se kuitenkin kolahti – jo kirjan kansikuva oli omiaan saamaan vilkkaan mielikuvituksen ylikierroksille. Sen verran ”järisyttävä” lukukokemus se oli, että taisin lukea kirjan siltä istumalta…
Välipalaherkku
Tarjolla olisi välipalakirjoitus ja, mikä ettei, pieni vattantäyteinen välipala kesäpäivään! Siippa ja esikoinen olivat nimittäin työmatkalla, joten me kotiinjääneet mietimme, että mitäpä hiiret tekevät, kun kissat ovat reissun päällä… Kun pöydillä hyppiminen ei suoranaisesti innostanut, päätimmekin siirtyä hurvittelemaan valmiiseen pöytään. Eli suuntasimme paikallisen Rosson herkkujen ääreen! Mikäpä siinä: ruuat olivat maistuvia ja syötävää oli riittämiin….
Tuontitavarana suomalaisuus
Liika uteliaisuus voi olla kohtalokasta, mutta otinpa silti ja menin parisen vuotta sitten hurahtamaan erään sangen markkinointihenkisen firman myyntipuheisiin: tilasin itselleni DNA-kartoituksen… Yhtä tyhjän kanssa: saatujen tulosten mukaan olen käytännössä 100-prosenttisesti suomalainen ja sen nyt tiesin sangen hyvin jo ilman tuota testiäkin. No, kolmisen prosenttia siellä oli yllättävää perimää muualta maailmalta tai esihistorian hämäristä, mutta…
Virhe!
Johan pomppasi! Tällä itäisen naapurimme yhden miehen totuuskomissio-Medvedevillä lienevät jääneet historianluvut sikseen tai sitten hän oli hörpännyt aamuvotkansa turhan rivakasti. Hän nimittäin suureen ääneen taannoin ilmoitti, että Suomi on yksinkertaisesti vain Leninin virhe! Kaikenlaista muutakin hän topakasti kertoili (ja kertoillee jatkossakin), mutta mitäpä sitä ei olemassaolon syrjässä pysyäkseen jutustelisi. No, ei pitäisi provosoitua, jos provosoidaan,…
Vanhan kertausta, vaikka en myönnä!
Blogin periaatteenahan on ollut tarjota huonoa huumoria ja herkkuruokaa – tai sitten päinvastoin. Jäänyt vain (ainakin) tuo ruokapuoli vähemmälle viime aikoina… Syyttäisinkö asiasta maailmanpoliittista tilannetta tai ihan sitä kotimaista ”poliittista” änkyröintiä? Mene ja tiedä! Ehkä siipan (yhä jatkuvan, joskin jo hieman rauhoittuneen) burgeri-intoilun myötä ovat omat kokkailut rajoittuneet niihin pakollisiin… Tai sitten on vain vaivannut…