Vuoden viimeinen neljännes alkaa olla pian puolivälissä ja vuosi kaikkinensa loppusuoralla. Tänään on ollut pyhäinpäivä ja tästä voinee sanoa alkavan loppuvuoden juhlakauden: pyhäinpäivä, isänpäivä, itsenäisyyspäivä, joulu, uusi vuosi… Sinne väliin vielä parit perhejuhlat… No, pientä haipakkaa tiedossa. Mutta juhla kerrallaan. Tänään on tosiaan juhlittu pyhäinpäivää, muisteltu edesmenneitä omaisia ja ystäviä, sytytetty kynttilät heidän muistolleen, käyty…
Kategoria: Yleinen
Rauhantyötä kerrassaan
Tänä aamuna auton ikkunat olivat ensimmäisen kerran tänä syksynä oikein kunnolla huurussa, voisi melkein sanoa jopa jäässä. Tuntui kovin talviselta. No, toisaalta, siirrytäänhän sitä ensi yönä jo kellojenkin puolesta talviaikaan. Vaan vähiin käy ennen kuin loppuu – tämä kellojen siirtely nimittäin. Muistaakseni Euroopan parlamentti äänesti viime vuonna, että kellojen siirtelystä luovuttaisiin ensi vuoden eli 2021…
Joskus pitää kokeilla…
…jotain uutta. Piristää kummasti päivää! Tällä erää kokeilu ei ollut sen kummoisempi kuin että tein lounaaksi butter chickeniä eli intialaista voikanaa jasmiiniriisin kera. En ole juuri intialaista ruokaa kokkaillut, mutta pari, kolme kertaa olen sitä maistellut työpaikkaruokaloihimme kuuluvassa intialaisessa ravintolassa. Ensimmäinen käyntikerta poiki varsin tulisen yllätyksen tarjoilijan kysellessä, miten mausteisena ruokani haluan — asteikko oli…
Ruumiin ja sielun kulttuuria
Eilen lokakuun 10:ntenä juhlittiin Suomessa Aleksis Kiven päivää ja samalla suomalaisen kirjallisuuden päivää. Euroopassa samaisena ajankohtana oli kuolemanrangaistuksen vastainen päivä sekä maailmanlaajuisesti vietettiin mielenterveyspäivää – tärkeitä teemoja mielessä pidettäväksi. Lisäksi vietettiin hieman humoristisemmassa mielessä kakkujen koristelun päivää, maailman puuropäivää sekä maksalaatikkopäivää. Eli noiden vakavampien teemojen ohella päivä näytti sujuvan aika ruokapainotteisissa merkeissä. No, toki täytyy…
Vaihtoehtoinen todellisuus
Jossittelu on useimmiten ajanhaaskausta, jälkiviisautta, hedelmätöntä spekulointia. Mutta harrastetaan sitä nyt silti hetkisen verran. Oletan, että kaikki, jotka viimeaikaisia kirjoituksiani ovat lukeneet, ovat tulleet jo hieman tuntemaan Feniä. Tai oikeammin Fenixiä, tätä villikissasta kotikissaksi ja tytöstä pojaksi pikavauhtia muuntautunutta pientä hurmuria. Kovin pitkäänhän tämä pikkupentu ei ole kanssamme asustellut, ja sen kasvu ja kehitys ovat…
Maailmanvalloittaja
Pikkukissa vietti ensimmäisen vuorokauden uudessa kodissaan kylpyhuoneessa, mutta jo seuraavan päivän iltapäivästä ovet sitten aukenivat. Maailma odotti pikkukissaa! Miku-herra oli terassilla nokosillaan ja Vanharouva lukittautui toiseen huoneeseen. Pieni pääsi tutustumaan taloon kaikessa rauhassa. Ja kaikki paikathan pitikin sitten koluta. Löytyi uusia huoneita, uusia leluja, huonekaluja kiipeiltäviksi… Lisää hiekkalaatikoitakin, jotka piti testata. Välillä pikkuinen singahti takaisin…
Pieni saapui kotiin
Pentu saapui kotiin torstai-iltana ja ensimmäinen ”oma huone” laitettiin kylppäriin ja saunaan, jonne ovet sai hyvin kiinni ja jossa oli lämmintä ja rauhallista — alvariinsa paikalla ramppaavia kaksijalkaisia karvattomia katteja lukuunottamatta. Alkuun ei oikein malttanut syödäkään, kun piti tutkia jokainen nurkka ja kulmaus, mutta pian ruoka ja vesi alkoivat maistua. Ruuan päälle naama pestiin antaumuksella….
Olipa kerran… jatkuu
Pienen kissanpennun päivät sujuivat löytöeläintalolla tasaiseen tahtiin samalla vähitellen totutellen ihmisten läheisyyteen. Samaan aikaan toisaalla oli perhe, joka etsi uutta perheenjäsentä. He laittoivat kyselyitä ja ilmoituksia eri tahoille, että voisivat tarjota kodin pienelle tyttökissanpennulle. Heidän edellinen tyttökissansa oli sairastunut ja kuollut aiemmin keväällä. Samalla perheen kollipojan maailma oli järkkynyt, kun sen elämänmittainen, lähes 14 vuotta…
Olipa kerran…
Olipa kerran kissanpentu. Tai otetaanpa uudestaan: olipa kerran kissa. Musta narttukissa. Kukaan ei tuntenut sen tarinaa — kukaan kyläläisistä ei tunnistanut sitä kuuluvaksi mihinkään taloon. Se oli villi. Tai villiintynyt. Ehkä sillä oli joskus ollut koti, ehkä ei. Joka tapauksessa, nyt se kuitenkin oli omillaan. Eli metsissä ja ihmisten asujamistojen liepeillä. Pyydysti tai varasti ruokansa,…
Palanen kakkua
Aivan tavallinen lauantai… Gregoriaanisen kalenterin mukaan tänään on jo vuoden 256. päivä. Lähtökohtaisesti olisi vasta 255. päivä, mutta koska tämä vuosi 2020 sattui olemaan karkausvuosi, niin ollaan sitten jo näinkin pitkällä. Tätä vuotta ei siis ole jäljellä kuin 110 päivää… Jouluun ei aivan sitäkään… Herttinen! Kohtahan pitää jo leipoa piparkakut! No, päivä kerrallaan. Nimipäiväsankareita on…