Onpahan ollut viikko uutisrintamalla – demokratian linnakkeet nitisevät ison veden tuolla puolen ja suomessakin tunnutaan kaivelevan poteroita rintamalinjasta toiseen… Oi aikoja, oi tapoja, tekisi mieli sanoa. No, ehkä tähän ”tapainturmelukseen” voi jossain vaiheessa palata, mutta nyt on ehkä paras hieman rauhoittua ja ottaa tämä lauantai-ilta rennosti. Juhlapyhät ovat takanapäin ja herkut siirretty parempaan talteen. Siis…
Kategoria: kokkailuja tai muuta sen sorttista
Rauhantyötä kerrassaan
Tänä aamuna auton ikkunat olivat ensimmäisen kerran tänä syksynä oikein kunnolla huurussa, voisi melkein sanoa jopa jäässä. Tuntui kovin talviselta. No, toisaalta, siirrytäänhän sitä ensi yönä jo kellojenkin puolesta talviaikaan. Vaan vähiin käy ennen kuin loppuu – tämä kellojen siirtely nimittäin. Muistaakseni Euroopan parlamentti äänesti viime vuonna, että kellojen siirtelystä luovuttaisiin ensi vuoden eli 2021…
Joskus pitää kokeilla…
…jotain uutta. Piristää kummasti päivää! Tällä erää kokeilu ei ollut sen kummoisempi kuin että tein lounaaksi butter chickeniä eli intialaista voikanaa jasmiiniriisin kera. En ole juuri intialaista ruokaa kokkaillut, mutta pari, kolme kertaa olen sitä maistellut työpaikkaruokaloihimme kuuluvassa intialaisessa ravintolassa. Ensimmäinen käyntikerta poiki varsin tulisen yllätyksen tarjoilijan kysellessä, miten mausteisena ruokani haluan — asteikko oli…
Ruumiin ja sielun kulttuuria
Eilen lokakuun 10:ntenä juhlittiin Suomessa Aleksis Kiven päivää ja samalla suomalaisen kirjallisuuden päivää. Euroopassa samaisena ajankohtana oli kuolemanrangaistuksen vastainen päivä sekä maailmanlaajuisesti vietettiin mielenterveyspäivää – tärkeitä teemoja mielessä pidettäväksi. Lisäksi vietettiin hieman humoristisemmassa mielessä kakkujen koristelun päivää, maailman puuropäivää sekä maksalaatikkopäivää. Eli noiden vakavampien teemojen ohella päivä näytti sujuvan aika ruokapainotteisissa merkeissä. No, toki täytyy…
Palanen kakkua
Aivan tavallinen lauantai… Gregoriaanisen kalenterin mukaan tänään on jo vuoden 256. päivä. Lähtökohtaisesti olisi vasta 255. päivä, mutta koska tämä vuosi 2020 sattui olemaan karkausvuosi, niin ollaan sitten jo näinkin pitkällä. Tätä vuotta ei siis ole jäljellä kuin 110 päivää… Jouluun ei aivan sitäkään… Herttinen! Kohtahan pitää jo leipoa piparkakut! No, päivä kerrallaan. Nimipäiväsankareita on…
Hupsista!
Olisin voinut miltei vannoa, että ollaan vielä elokuussa! Vaan ei, tunnustettava on, että kesäkuukaudet ovat nyt ansiokkaasti takanapäin ja edessä ovat syksyn riennot. Mitä ne sitten tulevatkaan olemaan – luultavasti ihan sitä perinteistä, sangen tavallista arkea iloineen ja suruineen. Ja pienine juhlahetkineen. Jokaisesta päivästä löytyy kyllä juhlimisen aihetta, isompaa tai sitten pienempää. Jos ei löydy…
Syksy taitaa lähestyä?
No, onhan tämä päivä kieltämättä tuntunut jo koleammalta. Eihän tuo lämpötila nyt niin radikaalisti ole tipahtanut, mutta kun koko viikko on ollut varsin lämmin ja eilinen päivä jopa helteinen, niin onhan tuossa ollut jonkin verran kontrastia…. Hrrr… Vaan kyllähän tämä kesä väistämättä alkaa olla paketissa – syyskuuhun on enää kymmenen päivää ja tulevana maanantaina on…
Sen täytyy olla valuvaa!?
Risotto — tuo italialaisen keittiön armoitettu lahja maailmalle — on aina yhtä maistuvaa. Jotkut pitävät sitä vaikeana ruokalajina, mutta itse en koe vielä epäonnistuneeni sen valmistuksessa. Tai toisaalta, voihan tieten olla, että en ole koskaan syönyt oikein hyvää risottoa, eikä minulla ole siten vertailukohtaa, eikä harmainta aavistusta, mistä olen suutani pieksämässä. No, tieto lisää tuskaa…
Vanha tuttu pulma…
Jälleen kerran vanha tuttu pulma: mitäpä sitä tänään syötäisiin. Kaapit alkavat jo tarjoilla ei oo:ta yhden jos toisenkin tarvikkeen kohdalla, joten kauppareissu on väistämätön. Sitä ennen pitäisi kuitenkin vielä ruokkia muutama nälkäinen… Eli luovuutta peliin. Pikainen kaappien koluaminen tuotti sekalaisen valikoiman jämiä: yksi kypsähköön ikään hyvää vauhtia kiirehtivä punainen paprika, pari uuden sadon sipulia (varsineen),…
Oli taas se aika päivästä…
…kun piti keksiä perheelle jotain päivällistä. Jotain hyvää, helppoa ja nopeatekoista, terveellistä ja edullistakin mielellään. Tahtovat vain ideat olla toisinaan hakusalla. Sitä tulee vain pyöriteltyä niitä yksiä ja samoja – syystä tai toisesta – hyviksi koettuja reseptejä, mikä tieten ymmärrettävää: arjen pyörityksessä ei välttämättä aika, eikä aina jaksaminenkaan (viitsiminenkään…) riitä loihtimaan kolmen ruokalajin gourmet-päivällisiä. Eikä…